Määränpää - 4. luku

Arturo oli käynyt nukkumaan useita tunteja sitten kapeassa sängyssään, kaukana Etelä-Amerikan Andeilla. Sen sijaan muutamia tuhansia kilometrejä pohjoisempana, tarkkaan ottaen hieman New Yorkin eteläpuolella, Darrell Jenningsin likaisenruskea Dodge mateli kohti etelää pitkin interstate 95:ttä. Se ei johtunut niinkään siitä, etteikö Darrellilla olisi ollut suorastaan tulenpalava halu olla missä tahansa muualla, kuin että hän ei yksinkertaisesti uskaltanut herättää yhtään enempää huomiota kuin oli pakko. Darrellista tuntui, että hänen pulssinsa oli edelleen sadan paremmalla puolella ja hän joutui jatkuvasti pyyhkimään hikoavia käsiään virttyneiden farkkujen peittämiin reisiinsä. Kello läheni aamukahta, ja moottoritiellä oli niin hiljaista kuin New Yorkin ja Philadelphian välillä nyt ikinä on. Liikkeellä oli lähinnä pitkän matkan rekkoja, rigejä, jotka painelivat huolettomasti vähintään seitsemääkymppiä. Pariin kertaan Darrell oli säikähtänyt pahan kerran huomattuaan yhden tällaisen jättiläisen suorastaan vilahtavan ohitseen. Itse hän tyytyi pitämään vauhdin hieman alle kuudenkympin ja koitti keskittyä ajamiseen parhaansa mukaan.

Hän vilkaisi olkansa yli auton takapenkille, missä musta urheilukassi lojui mitäänsanomattoman näköisenä. Sen pitäisi olla Washingtonissa huomenna aamupäivällä. Ja sitten tämä keikka olisi ohi, Darrell ajatteli jo ties kuinka monennen kerran. Matkaa oli vajaat parisataa mailia, mikä tiesi noin kolmen tunnin ajoa, yöaikaan vähemmänkin. Hänellä oli hyvin aikaa.