Siemaistuaan viimeiset haalean kahvin rippeet kupin pohjalta Darrell hinautui alas baarijakkaralta ja asteli huoltoaseman nuhruiseen miestenhuoneeseen. Vessakoppien ovien lukot oli jo aika päiviä tuhottu kerrassaan käyttökelvottomiksi ja oletettavasti omistaja oli kyllästynyt niitä enää huoltamaan. Darrell huokaisi kyllästyneenä; hän oli aina jostain syystä tehnyt tarpeensa julkisissa vessoissa mieluummin kopin suojassa kuin kourulla, vaikkei hänellä mitään sen ihmeempiä komplekseja ollutkaan. Hän ei myöskään kokenut minkäänlaista piilotettua seksuaalista epävarmuutta, olipahan vain ehkä keskivertokaveria tarkempi tietyistä yksityisyytensä piirteistä. Häntä hymyilytti pakosta muistikuvat kouluajoilta ja sen jälkeenkin kavereista, jotka aina pilkkasivat hänen pikkumaisuuttaan ja järjestelmällisyyttään - vaikkakin enimmäkseen hyväntahtoisesti. Tietysti kaikki oli suhteellista, mutta alueella, jolla hän oli kasvanut eivät tuollaiset ominaisuudet suinkaan puhjenneet kukkaan jokaisessa kasvavassa sielussa. Siksi vähäinenkin poikkeama normista huomattiin helposti.
Hän kuitenkin vakavoitui melko nopeasti, kuten tavallista. Kaksi hänen tutuistaan oli jo haudassa erinäisten huumekokeilujen jäljiltä, yksi vankilassa - aseellinen ryöstö, huumeet - ja porukan ainoa tyttökin raskaana jollekulle. Ja hänellä sentään meni oikeastaan ihan hyvin, toistaiseksi oli työpaikka kaupan kassalla sekä katto pään päällä. Jostain merkillisestä syystä Darrell tunsi olevansa vastuussa tytöstä, eikä hän oikein itsekään ollut selvillä oliko kyse ikään kuin veljellisestä huolenpidosta vai jostain muustakin. Sen hän tiesi, että lapsi ei ollut hänen, vaikka ei sekään mahdotonta olisi ollut muuten kuin ajoituksen puolesta. Hetken aikaa hän mietti, olisiko pitänyt soittaa Dianalle, mutta vilkaistuaan kelloon hän luopui samantien ajatuksesta. Sitä paitsi tämä ei tiennyt Darrellin tämänkertaisen "keikan" luonteesta muuta kuin määränpään ja niin oli luultavasti viisaintakin. Itseasiassa ei Darrell itsekään olisi tiennyt juuri sen enempää, mutta silti hänen takaraivossaan sykki varoittava tunne siitä että kaikki ei ollut hyvin. Raha kuitenkin tuli tarpeeseen ja jo ensimmäinen puolikas palkkiosummasta oli saanut hänet liikkeelle; ajatus toisesta viidestä tonnista, joka odotti perillä oli enemmän kuin riittävä motivoija. Sillä hän eläisi taas jonkun kuukauden ja saisi luultavasti Dianankin lopettamaan työt hyvissä ajoin ennnen kuin raskaus ehtisi liian pitkälle. Hän poistui autolleen melkein hyvillään, vaikka jännitys yhä piti otteessaan. Tulevaisuus näytti koko ajan hiukan valoisammalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti